(englanniksi) ↑ a b Pompino-Marschall, Bernd; Steriopoli, Elena; Żygis, Marzena: Ukrainian. Journal of the International Phonetic Association, 2017, 47. vsk, nro 3, s. 349–357. doi:10. 1017/S0025100316000372. ↑ a b Rusavinskyi, V. M. ; Taranenko, O. O. ; Zjabljuk, M. P. ; et al. : Українська мова: Енциклопедія, s. 523., 2004.
Monet ukrainalaiset käyttävät myös niin sanottua sekakieltä nimeltä suržyk. [9] Modernissa ukrainassa katsotaan olevan noin 170 000 sanaa. [15] Kielinäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] »Всі люди народжуються вільними і рівними у своїй гідності та правах. Вони наділені розумом і совістю і повинні діяти у відношенні один до одного в дусі братерства. (Vsi ljudy narodžujutsja vilnymy i rivnymy u svoji hidnosti ta pravah’. Vony nadileni rozumom i sovistju i povynni dijaty u vidnošenni odyn do odnoho v dysi braterstva. )»Suomeksi:»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.
[12] Neuvostoaikoina venäläistäminen alkoi näkyä vuonna 1933, kun mm. ukrainankielisten sanakirjojen julkaisu lopetettiin ja kielen ortografiaa alettiin uudistamaan venäläisempään suuntaan. [13] Vuonna 2019 Ukrainassa säädettiin laki, jonka nojalla ukraina on maan ensisijainen kieli: koulujen tulee käyttää sitä ensisijaisena opetuskielenään (myös alueilla, joissa ukraina ei ole enemmistön kieli) ja palvelualoilla asiakkaan kanssa tulee puhua ensisijaisesti ukrainaa, ellei asiakas itse pyydä toisin. Laki määrää kahdesta vuoden sisään tapahtuneesta rikkomuksesta n. 200 euron sakon, joka on puolet keskiverto ukrainalaisen kuukausipalkasta.
Nykyään nimityksen vähävenäjä katsotaan olevan halventava. [8] Suuriruhtinaskunnan ajan kielitilanteesta ei ole täydellistä yhteisymmärrystä. Kirjallisuuden kielenä toimi vanha kirkkoslaavi kun taas suurin osa lakidokumenteista on kirjoitettu itäslaavilaisella, ilmeisesti Kiovan murteeseen perustuvalla kielellä. Kuitenkin monista kirjallisista dokumenteista voi nähdä venäjän ja ukrainan kielten lähteneen eri teilleen jo tällöin. Tähän vaikutti mm. kirkkoslaavin leviäminen valtion pohjoisiin osiin samalla kun puolan kieli levisi ja vaikutti nykyisen Ukrainan valtion alueella.
Analyysi: Venäjän hyökkäys Ukrainaan heittäisi Suomen
Käsitykset siitä, milloin voidaan katsoa erillisen ukrainan kielen olleen olemassa, vaihtelevat. Neuvostotutkijat usein näkivät eriytymisen tapahtuneen vasta 14. ja 16. vuosisatojen välillä kun taas jotkut ukrainalaiset tutkijat asettavat sen aikaisemmaksi, aina 1100-luvulle. 1500-luvulla kun Rutenia (Ukraina ja Valko-Venäjä) liitettiin Puola-Liettuaan, ukraina ja valkovenäjä olivat jo kehittyneet selvästi omiksi kielikseen. [7] Muinaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Ukrainan alueella on oleillut slaaviheimoja 6. vuosisadalta asti. Nykyisen Ukrainan läntisimmät osat ovat slaavien 'alkukodiksi' katsotun alueen eteläpuolella.
Seuraavalla vuosisadalla slaaviheimojen vaellukset jakoivat kantaslaavin kolmeen haaraan itä-, etelä- ja länsislaavilaisiin kieliin. Kiovan suuriruhtinaskunta ja Galitsia-Volynia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Kasaarien aikakaudella liikkui pohjoisesta slaavilaisia heimoja useassa aallossa Ukrainan alueelle, johon oli aikaisemmin asettunut turkkilaisia, iranilaisia ja suomalais-ugrilaisia heimoja. Varjagien hallitsija Olegin valtasi Kiovan ja perusti Kiovan suuriruhtinaskunnan. Jotkut tutkijat sijoittavat jo näihin aikoihin erillisen ukrainan kielen aikaisen vaiheen, toiset puhuvat varhaisitäslaavista. Venäläiset akateemikot taas kutsuvat näiden aikojen kieltä vanhaksi venäjäksi, täten linkittäen suuriruhtinaskunnan tietoisesti nykyiseen Venäjän valtioon. Kolmas näkemys esittää, että suuriruhtinaskunnassa kielellistä yhtenäisyyttä ei ollut vaan heimojen kesken selkeitä eroja.
[14] Nyky-ukrainan kirjakielen katsotaan vastaavan melko hyvin yleistä puhekieltä ilman minkään tietyn maantieteellisen alueen dominointia. Tämä siitä huolimatta, että kirjakieli perustuu eteläisen Kiovan ja Pultavan alueiden murteisiin. [15] Äännerakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Ukrainan vokaalikaavio. [16] etu keski taka suppea i ɪ u väli ɛ ɔ väljä a Painolliset vokaalit ääntyvät pidempinä, kun taas painottomat vokaalit ääntyvät keskisempinä. [17] Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Kuten esimerkiksi venäjässä ja valkovenäjässä, ukrainassa on niin sanottuja kovia eli liudentumattomia sekä pehmeitä eli liudentuneita tai palatalisoituneita konsonantteja; venäjästä ja valkovenäjästä poiketen palataalistuminen on kuitenkin foneemista ainoastaan dentaalisten ja alveolaaristen konsonanttien tapauksessa.
gov. ua Natsional’na akademiya nauk Ukrayiny. Viitattu 3. 3. 2012. ↑ Ukrainian Ethnologue. Viitattu 17. 2. 2022. (englanniksi) ↑ Glottolog 4. 3 - Ukrainian glottolog. org. Viitattu 26. 2021. ↑ Iman Ghosh: Ranked: The 100 Most Spoken Languages Around the World Visual Capitalist. 15. 2020. 2021. (englanniksi) ↑ Конституція України 2022. Офіційний вебпортал парламенту України. (ukrainaksi) ↑ The PMR Constitution 2022. Official website of the President of the Pridnestrovian Moldavian Republic.
Akaan kaupunki - Aikaa elää
Sota Ukrainassa heikentää Suomen talouskasvua ja
Ukrainasta Suomeen paenneet kertovat tarinansa
Ennen soinnitonta konsonanttia muulloin kuin vokaalin jälkeen soinniton ääntämys [ʍ] on myös mahdollinen. [17][21] Dentaali-alveolaarisista konsonanteista alveolaarisina ääntyvät /tʲ l lʲ r rʲ/, kun taas muut niistä ääntyvät dentaalisina. [18] Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Ukrainan kieli käyttää omaa versiotaan kyrillisestä kirjaimistosta, kuten monet muutkin slaavilaiset kielet. [22] Grammaatikko Yosyp Lozynsky ehdotti 1834 latinalaisen aakkoston ottamista käyttöön, mutta ukrainalainen älymystö, joukossa Markijan Šaškevytš, vastusti ehdotusta voimakkaasti. [23] Siirtymistä latinalaiseen aakkostoon valmisteltiin jälleen maailmansotien välisenä aikana hankkeessa, jossa mukana oli muun muassa kirjailija Maik Johansen[24].
(englanniksi) ↑ a b Ukrainian Language - Structure, Writing & Alphabet MustGo. com. (englanniksi) ↑ Ukrainian language Encyclopedia Britannica. (englanniksi) ↑ a b How Different Are Russian and Ukrainian??? 3. 8. 2019. LangFocus. Viitattu 25. (englanniksi) ↑ Yatir Nitzany Conversational Ukrainian Quick and Easy ↑ Shevchenko, Taras Internet Encyclopedia of Ukraine. Toronto. Canadian Institute of Ukrainian Studies. (englanniksi) ↑ In the fight against Russian influence in Ukraine, language matters. It’s Kyiv, not Kiev 19. 5.
Suomeen päässyt kiovalainen Anna Liutko, 32, uskoo
Euronews. (englanniksi) ↑ Shevchenko, Natalya: The History of Bilingualism in Ukraine and Its Role in the Present Day Political Crisis. Cahiers Sens public, 2015, 17–18. vsk, nro 1–2. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi) ↑ New law stokes Ukraine language tensions France 24. 1. 4. (englanniksi) ↑ a b Shevelov, George Yurii: Ukrainian language 1993. Encyclopedia of Ukraine.
Verbit taipuvat kolmessa aikamuodossa ja kahdessa aspektissa. Sanajärjestys on vapaa, mutta yleisin malli subjekti-verbi-objekti. [7] Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] elämä = життя (žyttja), rakkaus = любов (ljubov), кохання (koh’annja), omena = яблуко (jabluko), oopperatalo = оперний театр (opernyi teatr), tyttö = дівчинa (divtšyna).
Lukusanat 1–10 ukrainaksi:[25] 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 один два три чотири п’ять шість сім вісім дев’ять десять odyn dva try tšotyry pjat šist sim visim devjat desjat Ukrainan sanasto on hieman yli 60-prosenttisesti yhtenäinen venäjän kanssa. Enemmän sanastollisia yhtäläisyyksiä on puolan (70%), slovakian (66%) ja valkovenäjän (80%) kanssa. Ukraina ja venäjä sekoitetaan joskus toisiinsa, koska venäjää puhutaan yleisesti Ukrainassa ja se on monen ukrainalaisen ensimmäinen vieras kieli. Lisäksi Krimillä ja Itä-Ukrainassa enemmistö puhuu ukrainan sijaan venäjää.
Kielellä on puhujia hieman yli 33 miljoonaa, mikä tekee siitä maailman 44. puhutuimman kielen. [4] Kielellä on virallisen kielen asema Ukrainassa, jossa se on maan ainoa virallinen kieli. [5] Lisäksi ukraina on virallinen kieli Transnistriassa venäjän ja romanian rinnalla. [6] Ukrainan kielen murrekartta Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Johdantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Ukrainan kielen varhaisen historian tutkimusta haittasi pitkään itsenäisen Ukrainan valtion puuttuminen ja näkökulma oli vahvasti ulkomaisten tutkijoiden käsitysten värittämä. Erillisen ukrainan kielen olemassaoloa ei sata vuotta sitten edes yleisesti tunnustettu. Esimerkiksi vuoden 1911 Encyclopædia Britannicassa siihen viitattiin nimellä venäjän kielen vähävenäläinen murre (Little Russian dialect of the Russian language).
Pääkirjoitus: Vain Ukrainan voitto tarjoaa Suomenkin nuorille